Omantunnon ohitusleikkaus.

Sitä meitsi hiukan kaipais. Olis paljon helpompaa tehdä päätöksiä oman hyvinvointinsa puolesta, kun kulkis vaan läpät silmillä ja vähääkään välittäisi muista tai muiden tunteista. Ajaisin vain omia intressejäni, mahdollisesti loukkaisin jotain toista. 

Ajatellaanpa. Omasta mielestänihän esim. toisen lauseen keskeyttäminen on vähintäänkin törkeää. Meillä on se hiljasempi kaveri, joka viimein uskaltaa kertoa jotain. Mieti, kun se tilanteessa hallitsevampi auktoriteetti vaan alkaa läpättää toisen päälle? Eikö vaan kannustakkin sitä hiljasempaa kertomaan seuraavalla kerralla lisää? Not.

Vois alkaa myös ajattelemaan oman napansa ympärillä, mutta se olis pitänyt alottaa jo nuorempana. Nyt sitä sotii tätä pahuutta vastaan vanhempana. Nyt mä ymmärrän minkä takia kaikki hyvät ihmiset on kuollut niin nuorena. 

Rakkaus on kuitenkin vallitseva tunne täällä, mutta jos rakkaus kohdistuu omaan egoon, eikä ympäristöön, niin aina tulee sorrettua jotakuta.